Ahh, osa numper ysi on nyt vihdoinkin valmis... Anteeksi, olisi tullut aikasemmin, mutta minulla on jokin pakkomielelle sisustaa talot mieleisekseni ^^' Tämä osa on taas valitettavan lyhyt, mutta lohdutukseksenne minun on myönnettävä, että ensi osa, 10, tulee olemaan pitkä. Mutta pikissä osissa joutuu odottamaan aina hieman kauemmin... Äh, taas minä eksyn aiheesta! Lukekaa ja kommentoikaa, mainostukset ja osailmoitukset cboxiin kiitos! //Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pian Helinä ja Salama totesivat, että heidän kolmionsa oli aivan liian pieni neljälle ihmisille. Heidän onnekseen kaupungista löytyi vapaa tontti, ja reilun vuoden kuluttua he pääsivät muuttamaan uuteen taloonsa. Talo oli valtava sekä loistokas ja lapset ihastuivat ikihyviksi pihalla olevaan uima-altaaseen.

-Kulta, Salama aloitti hiljaa. -"Haluan kertoa sinulle jotain lapsistani... ja itsestäni."
-Mitä? Onko jotain sattunut?

Salama veti syvään henkeä: -"Minä, Nim, Vivi sekä oletettavasti myös Pablo, olemme robotteja."
-R-robotteja?
-Kyllä. Me emme ole tavallisia... Meillä on erikoisia kykyjä... kuten esimerkiksi...
-Supersankareilla? Helinä täydensi hänen lauseensa.

-No, periaatteessa kyllä. Minä kykenen hallitsemaan sähkövirtaa, Nim on jotenkin eläimellinen ja hyvin vahva. Ja Vivi...
Helinä hätkähti: -"Mitä minun pikkuiseni osaa?"
-Vivi... hän ei ainakaan tällä hetkellä osaa mitään. Hän vaikuttaa kaikinpuolin tavalliselta. En kuitenkaan juhlisi asian tiimoilta vielä.

Helinä muuttui surulliseksi: -"Miksi et ole kertonut asiasta aikaisemmin? Minusta minulla olisi ollut oikeus tietää totuus edes lapsistani!"
-Jos olisit tiennyt, olisitko rakastanut minua? Olisitko rakastunut kaltaiseeni kummajaiseen?
-Minä, Helinä aloitti.
-Olisitko?

Nim katsoi äitiään suurilla kissansilmillään. Vasta nyt Helinä tiedosti tämän korvat.

-Kyllä olisin, Helinä kuiskasi miehelleen. -"Olisin rakastanut teitä kaikkia."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Helinän kuultua lastensa uusista kyvyistä, hän päätti yrittää järjestää lapsensa 'erikoisille lapsille' suunnattuun yksityiskouluun. Siellä lapset saisivat kaikessa rauhassa opiskella pelkäämättä kiusatuksi tulemista. Salama tuki hänen päätöstään muistellessaan omia lapsuusaikaisia traumojaan. Kuitenkin yksityiskouluun pääsemisessä oli yksi ehto: Koulun edustaja oli pyydettävä illalliskutsuille. Helinää moinen stressasi aikalailla.

Helinä istui rauhassa yksikseen roskapöntön päällä. Hän imaisi tupakastaan viimeisiä henkosia ja puhalsi ulos valkoista savua. Että tämä maistuu ihanalta, hän ajatteli ja sulki rentoutuneena silmänsä. Hän oli saanut Salamalta vartin tauon työnteosta ja päätti käyttää aikansa hyvin.

-Kultaa, Salama huusi sisältä keittiöstä. -"Tiedän, että sinulla on tauko, mutta tulisitko auttamaan paahtopaistin kanssa?"
-Minuutti vain, kultaseni, Helinä huikkasi. Hän ei halunnut paljastaa Salamalle tupakoivansa, varsinkaan nähtyään hepulin, jonka Salama sai kuullessaan Helinän sairastavan anoreksiaa. Enää muutama henkonen, hän ajatteli ja nousi ylös.

Helinä ei tiennyt mitä ajatella sen jälkeen, kun kuuli Salamalta totuuden perheestään. Hän ei ollut järkyttynyt eikä helpottunut. Ei. Hän ei ollut hämmentynyt, ei katkera, ei huolestunut eikä varsinkaan onneton. Hän ei vain yksinkertaisesti tiennyt, kuinka suhtautua asiaan.
-Helinä, Salama parahti. -"Tulethan sinä pian?"

Toivottavasti edustajan vierailu onnistuu hyvin, Helinä ajatteli.

Toivottavasti Salama tietää, mistä puhua hänelle, Helinä huokaisi ja tumppasi savukkeensa maahan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nim odotti jo kärsimättömänä koulun edustajan tuloa. Tai oikeastaan hän odotti sitä, että saisi heittää siistin kauluspaitansa taas kaapinpohjalle. Hän inhosi juhlavaksi pukeutumista, ehkä juuri sen takia, koska silloin oli täysin päinvastainen.

'
Vivi oli taas villihkön veljensä vastakohta. Hän oli rauhallinen ja tunnollinen, tehden asiat aina omaan tahtiinsa. Vivikin odotti edustajan tuloa, omalla tavallaan. Hän odotti sitä hetkeä, jolloin voisi tehdä tähän vaikutuksen, sillä pohjimmiltaan Vivi oli erittäinen kunnianhimoinen ja janosi kuuluisuutta ja ihailua.

-Nyt mä superflipautan sut isi! Vivi nauroi ja painoi innokkaana milloin mitäkin nappuloita. Hän oli haka videopeleissä, voitti jopa veljensäkin.
-Muista nyt, että tärkeintä ei ole voitto va...

Salama oli sanaton. -"M-mitä sinä teit? Miksi minun hahmoni makaa liikkumattomana maassa?? Miksei se nouse ylös?!"
-Mä superflipautin sut kaksinkerroin, Vivin puhui kuin typerykselle. -"Äläkä vaan sano, ettet tiedä, mitä superflippaaminen on!"

-Voisitteko lopettaa pian superviippauttamiset, Helinä naurahti. -"Edustaja saapuu pian, eikä pelaamisenne anna hyvää vaikutusta."

Helinä istahti sohvalle ja pian hänen syliinsä ilmestyi kehräävä Nim. -"Hyvä! Voita se isi!"
Helinä huokaisi. Hän toivoi, toivoi koko sydämmestään, että ilta onnistuisi hyvin.

-Lapset, tuota... mitä jos tarkastaisitte vielä kerran, ovatko huoneenne siistit? Helinä ruinasi ja oli erittäin lähellä vetämässä pelikoneen johtoa seinästä.
-Mutta äiti-i, me ollaan tarkastettu jo 4 kertaa. Ei ne itsestään likaannu, Nim valitti.
Vivin vei kiltisti ohjaimen pois ja hymyili äidilleen enkelimäisesti: -"Minä voin tarkastaa meidän molempien huoneet."
Nimin katse muuttui murhaavaksi: -"Älä mielistele siinä! Tarkastan oman huoneeni itse!" Molemmat ryntäsivät tikapuille ja kiipesivät kiireen vilkkaa yläkertaan.

Salama otti vaimonsa hellään syleilyynsä. -"Kulta, älä hermoile, kyllä kaikki sujuu varmasti hyvin."
-Niin, tiedän... Minä vain...
-Sinä mitä?
-M-minä vain haluan tietää, onko koulu sopiva lapsille. Ehkä teimme liian hätiköidyn päätöksen, Helinä sopersi hiljaa.
-Lapset eivät vielä tiedä, mitä haluavat, Salama naurahti. -"Minä ainakin haluan sitä. Muistan ikuisesti, kuinka kamalaa minulla oli tavallisessa koulussa."

Molemmat kuulivat edustajan auton lempeän hurinan sekä oven aukenevan. He pelästyivät niin, että nenänsä kolahtivat yhteen.
-Ah, Helinä vaikersi. -"E-ei minulle käynyt mitään."
-Hyvä. Mutta muista kulta, hyvin se menee..

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Koulun edustaja näytti pitävän talosta. Tämä nyökytteli hyväksyvästi milloin millekkin esineelle. Helinä tuuletteli jo salaa mielessään, mutta varoi kuitenkin nuolaisemasta, ennen kuin tipahtaa.

-Tämä tässä on makuuhuoneemme, Helinä selosti ylpeänä. Hän todella piti kodistaan.
-Sinulla on kauniit hiukset, edustaja puhui tahmealla äänellään. -"Anteeksi mitä?" Helinä kysyi pelästyneenä.
-Olet lumoava..., mies jatkoi huomaamatta Helinä tyrmistynyttä ilmettä. -"Kuinka vanha olet?"
-Olen 35... Hyvä herra, toivon teidän muistavan, että olen naimisissa...
Mies kumartui lähemmäs Helinää: -"Ei se ole ennenkään ihmisiä estänyt."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Se oli omatekemäni sävellys, Vivin esitteli soittotaitojaan innoissaan koulun edustajalle. -"Mitä olitte mieltä?"
-Suurenmoista! Sinun soittotaidoillasi ja veljesi lauluäänellä teille on hyvät mahdollisuudet päästä kouluun, mutta...
-Mutta mitä? Salama tivasi. Hän oli taatusti yhtä jännittynyt kuin lapsensa.
-Kaikki riippuu äidistänne, edustaja jatkoi. -"Nimittäin siitä, millaisen illallisen hän on onnistunut loihtimaan!"

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Illallinen oli loistava! Paahtopaisti oli erittäin maukasta!
Salama röyhisti rintaansa: -"Mikään ei olisi onnistunut ilman upeaa vaimoani. Hän saakoon kunnian kaikesta."
Mies käännähti Helinään kuiskaten niin hiljaa, ettei Salama onnistunut kuulemaan: -"Vai osaat sinä vielä laittaa ruokaakin."
Helinä ei vastannut. Hänen kehonsa jokaikinen sopukka vihasi tuota miestä niin paljon, että mieli teki vallan heittää tätä lautasella. Kuitenkin Helinä tyytyi vain hymyilemään pöhkö virne naamallaan.

Mies veti Helinän sivummalle ja mutisi lipevä ilme kasvoillaan: -"Jos haluat, että lapsesi pääsevät kouluun, tulet tänään kahdeltatoista Belladonnapoukaman asemalle."
-M-mitä jos en suostu? Minä olen kunniallinen ja arvokas nainen...
-Tee kuten haluat... Mutta miehesi, hän tulee pettymään karvaasti. ellei lapsianne hyväksytä.
 Helinän kasvot vääntyivät inhoon. Hän nyökkäsi miehelle vaisusti.

-Iloisia uutisia kulta, Helinä kertoi Salamalle. -"Lapsemme on hyväksytty."
-Sehän on loistavaa! Salama nauroi innoissaan ravistaen edustaja kättä tyytyväisenä. -"Olette hyvä mies!"
-Älkäähän nyt liioitelko, tämä murahti käheästi. -"Olen vain mies muiden miesten joukossa", hän lisäsi ja loi limaisen katseen Helinään. Salama oli niin onnessaan, ettei huomannut edustajan epäsopivaa käytöstä.

Magnetot hyvästelivät koulun edustajan ja passittivat lapset nukkumaan.

-Kulta, etkö tule vielä nukkumaan, Salama uteli. -"Kello on jo lähemmäs puoli kaksitoista."
-Aivan pian, Helinä vastasi ilmeettömänä. -"Käyn vain tekemässä yhden jutun."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Helinän pesi itsensä puhtaaksi. Vesi puhdisti hänen vartalonsa, mutta se ei puhdistanut pois hänen säälittäviä tekojaan.

No, ainakin Salama sai, mitä halusi, Helinä ajatteli helpottuneena. Koulu on varmasti kärsimyksen arvoinen.

-Anteeksi Salama, Helinä nyyhkytti hiljaa.
Salama kääntyi tokkuraisena Helinän puoleen: -"Mhm... Mitä sanoit?"
-Toivotin vain hyvät yöt, Helinä valehteli hiljaa. -"Ei sen kummempaa."

Osan 9. loppu. Jälleen kommentointia, kiitos, mutta laittakaa ystävällismielipuolisesti nuo mainoksenne tästedes cboxiin, sillä tulen poistelemaan niitä jatkossa. Kommareitaa :>