Tämä on siis neljäs osa. Huh, olenpa ollut ahkera! Toivottavasti olen jatkossakin... Tangram- tarinani kohtalo vähän pelottaa, sillä historiallista tarinaa ei jaksaisi väkertää yhtään. No, niin kauan kuin tarmoa piisaa, nautitaan Susiprinsessan tarmonpuuskauksista :) Noh, lukemahan siitä! //Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


-No koeta osua minuun nyt, Krister räkätti innoissaan. -"Et kyllä taatusti osu!"

-Ahaha! Maista lumipalloa!

Jäinen lumipallo lätsähti inhottavasti vasten Kristerin vatsalihaksia.
-Tuo, hän huusi. -"Tuo sattui!"

Satiina nauraa räkätti: -"No juokse kotiin äidin luokse."
-Teeskentelin! Krister yllätti vetämällä mukavan, soraisen lumipallon selkänsä takaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kristerin kasvoilla häilyi suloinen virne. Tunteja kestänyt lumisota oli päättynyt, ja ilmeestä päätellen hän oli vienyt voiton.
-Taidankin lähteä, hän sanoi voitokkaasti. -"Nähdään... huomenna koulussa."

Nopeiden liikeidensä ansiosta Satiina olikin ehtinyt Kristerin vierelle sekunnin sadasosassa.
-Selvä. Saat huomenna lumipesun koulun jälkeen.

Kristerin hymy haihtui, muttei hänen äänensä iva: -"Maltan tuskin odottaa, neiti Satiina Sinervä Magnetto."

-"Maltan tuskin..."

"... odottaa."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Eikä kulunut kuin muutama vuosi, kun Ringa synnytti toisen lapsensa. Lapsi oli kuin ilmetty siskonsa ja nimekseen poika sai Salama Sakarias Magnetto. Ringasta poika oli kovin suloinen, omalla tavallaan täysin erilainen kuin Satiina. Mutta niinhän kaikki lapset ovat, hän ajatteli. Päivisin lapselle pyydettiin hoitaja, sillä vanhemmat eivät voineen töidensä takia hoitaa pienokaisiaan.

Lapsi kasvoi nopeasti ja ilokseen Ringa saattoi havaita poikansa olevan erittäin hyväsydäminen.

Hyväsydäminen tai ei, uuvuttavaa Salaman hoito vanhemmista oli. Pikkupäikkärit siis tulivat päivittäin tarpeeseen.

Syntymäpäivien aika lähestyi nopeasti ja Salama odotti innolla kasvamistaan. Ringa taas ei, sillä hän pelkäsi Salaman puolesta. Salama oli herkänpuoleinen, innostuva sekä vilkas poika, jonka voimat eivät olleet vielä tulleet esiin. Pahinta olisi, että Salaman voimat olisivat sellaiset, mitä ei voitaisi helposti salata, toisin kuin Satiinan voimat.

Kevät koitti ja lumi suli. Salama kasvoi todella lutuiseksi pojaksi. Pitkiä hiuksiaan hän ei antanut leikata ja lopulta vanhemmat antoivat periksi. Heitä huolestutti Salaman koulunkäynti: Kuinka niin erikoinen poika kuin Salama välttyisi kiusaamiselta. He kuitenkin luottivat Satiinaan, joka varmasti tiukan paikan tullen puolustaisi veljeään.

Salaman ensimmäinen koulupäivä koitti ja poika juoksikin innoissaan bussiin.
-Hei ei se koulu nyt ihan noin kiva paikka ole, Satiina mutisi.

-Huomenta, toivotti bussikuski kohteliaasti. -"Sinä olet varmaankin Satiinan pikkusisko?"
-Olen poika.

-Hei kaikki, Salama naurahti heleällä äänellään. -"Olen Satiinan pikkuveli Salama! Toivon, että meistä kaikista tulee oikein hyviä ystäviä!"

Satiina koki olonsa hieman nolotuksi. Istuessaan bussissa Kristerin vieressä hän toivoi, ettei päivästä tulisi fiasko.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Illalla Salama vaikutti Eetusta jotenkin vaisulta ja surulliselta.
Eetu silmäili poikaansa huolestuneena: -"Onko sinulla kaikki hyvin?"

Salama säpsähti. -"O-on minulla."
-Jyrätkää ne, Lanaavat laamat! Hän jatkoi.

Kun Salaman kummallinen käytös oli jatkunut jo viikkona, päätti Ringa selvittä asiaa. Hän halusi poikansa olevan onnellinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


-Salama, voinko tulla huoneeseesi? Ringa kysyi ja koputti kolmasti lastenhuoneen oveen. Ei vastausta.

-Kuinka sinä voit? Ringa kysyi. Hän tajusi samassa, etteivät Salaman asiat olleet kohdallaan.
-Ihan hyvinhän minä.
Ringa istui Salaman vierelle ja katsoi tämän silmiin. Salama väisti äitinsä katseen.
-Ei sinulla ei ole kaikki hyvin. Kiusataanko sinua koulussa? Ei vastausta.

Ringa huomasi sängyn alla jotain, mitä hän ei olisi halunnut nähdä. Avattu särkylääkepurkki.
-Kulta, miksi nämä lääkkeet ovat täällä? Ringa tivasi.
Salaman silmiin kirposivat kyyneleet ja hän peitti kasvonsa käsillään.
-Et kai sinä vain...? Ringa kuiskasi hiljaa. Salama nyökkäsi vaisusti nyyhkyttäen. Ringa kietoi lämpimät kätensä tämän ympärille.
-Tule. Ei se mitään, hän lohdutti ja mietti hiljaa mielessään, kuinka tästä selvittäisiin.

-Kulta, Ringa aloitti. -"Kerro minulle kaikki, kyllä me tästä jotenkin selviämme."
Salama piti tauon ja rykäisi. Sitten hän hiljaa avasi suunsa ja puhui itkua pidätellen: -"Koulussa. Siellä minua kiusataan."
-Minkä takia he kiusaavat sinua? Oletko tehnyt heille jotain?

-En ole, Salama nyyhkytti. -"He sanovat minua tytöksi. He väittävät, että olen tyttö ulkonäköni perusteella ja kun sanoin, etten voi sille mitään he..."
-Niin, Ringa sanoi ja hänen sydämeensä koski. -"Jatka vain."
-Ja aina, aina kun sanon jotain, he nauravat ilkeästi. He keksivät minusta ilkeitä asioita, mitkä eivät edes pidä paikkaansa. En halua mennä enää kouluun.

-Ymmärrän, ymmärrän erittäin hyvin sinua. Tiedätkö miksi he tekevät niin?
-En, Salama kuiskasi. -"En olleenkaan."
-Olet erilainen. Käytöksesi ja ulkonäkösi, se herättää heissä uteliaisuutta. He eivät suvaitse erilaisuutta. He, Ringa piti puhuessaan taon ja nielaisi. -"He eivät tiedä mitä he tekevät. Mutta Salama- kulta, anna heille anteeksi. Anna heille anteeksi heidän typerä käytöksensä. Sinä voit olla erilainen, Salama. Älä ole kuten he. Näytä, että olet ylpeä oma itsesi."

-Entä jos en voi, entä jos en osaa, Salama itki vuolaasti. -"Entä jos en... uskalla."
Ringa katsoi poikaansa. Kaunista, hyväsydämistä poikaansa. Poikaansa, joka ansaitsisi niin paljon enemmän kuin mitä sai.
-En pakota sinua tekemään niin, mutta pyydän sinua yrittämään. Haluatko yrittää?
Se oli Salamalle liikaa. Hän hyppäsi pois sohvalta rynnäten alakertaan. Ringa huokaisi. Tämä ongelma ei ratkeaisi helpolla.

-Salama, miksi syöt herkkuja, kun kohta on illallinen?
-Minun alkoi tehdä mieli, Salama mutisi ja istui alas. Rapeat sipsit raksahtelivat hänen suussaan. Ringa juoksi alakertaan. Tämä asia ei jäisi tähän, hän ajatteli.

-Salama, Ringa vastasi tiukkana. -"Pistä naksut pois. Nyt et syö, vaan keskitymme ongelmaamme."
-Meidän ongelmaamme? Eihän sinua kiusata!
Jos minun lapsiani kiusataan, niin minuakin kiusataan, Ringa vastasi. -"Nyt ne herkut pois."

-Ei minua kiusata, Satiina vastasi kummastuneena. Hän ilmestyi paikalle kuin tyhjästi, ilmeisesti voimiensa ansiosta.
-Satiina, vastaa rehellisesti. Kiusataanko Salamaa koulussa?
Satiina katsoi äitiään. -"Kiusataan."

-Mikset ole mennyt väliin? Ringa kysyi huolestuneena.
-Ei Salama ole pyytänyt.

Eetu tuli istumaan lautasensa kanssa. -"Oletteko päättäneet, kuinka ratkaisemme ongelman?"

Satiina ja Ringa hakivat lautasensa ja istuutuivat jälleen. Oli perhepalaverin aika.
-Emme ole, Ringa mutisi suu täynnä ruokaa. -"Onko sinulla yhtään ideoita?"
Eetu avasi suunsa, katse maassa. Hän pelkäsi muiden reaktiota.
-Mitä jos muuttaisimme?
Salama hätkähti. Tuota vastausta hän ei ollut odottanut. -"Mitä? Muuttaisimme?"

-Entä elämäni täällä! Ystäväni! Satiina huusi. -"En halua muuttaa toisee kaupunkiin!"
-Kuka nyt toisesta kaupugista puhui. Muuttaisimme niin, että vaihtaisitte uuteen koul...
Salaman silmän kiiluivat innosta: -"Kuulostaa hyvältä"!
Ringa hymyili. Tuota hymyä hän oli kaivannut pojaltaan jo pitkään. -"Olemme jo pitkään suunnitelleet muuttoa, sillä tämä talo alkaa käydä meille pieneksi. Kun vain löytyisi sopiva asunto..."

-Äitii! Eikä!
Ringan ilme oli tiukka. -"Satiina, en keskustele tästä, jos iniset tuolla tavoin. Muuttaminen ei ole ratkaisu vain tähän ongelmaan, vaan myös tilaongelmaamme."
Salaman kasvoilla häilyi virne: -"Se ei halua muuttaa, koska sen poikaystävä jäisi tänne."

Niin nopeasti kuin suinkin pystyi, Satiina pomppasi tuolistaan ja rynnisti Salaman luokse.
-Ei pidä paikkaansa, hän yritti sanoa kepeästi. -"Ei minulla ole poikaystävää."
-Ah! Miksi sitten punastut?

-Hänen seurassaan esität aina prinsessaa! Ja kävelet aina näin! Salama virnuili härnäävästi.
Satiina kiljaisi ja läpsäisi veljeään poskelle. Salama vain nauroi, nauroi kuin hänelle olisi kerrottu hauska vitsi.

-Ehkä poikaystävääsi ei haittaa, Salama sanoi. Tällä kertaa Satiina läpsäisi kovempaa, mutta Salaman naurulle ei tuntunut olevan loppua.
-Tuo ei edes kutita, Salama naurahti. -"Sähkötyksenkö haluat?"

Satiina kiljaisi. -"T-tuo sattui oikeasti! Mitä sinä teit?"
-Annoin sinulle sähköiskun! Pienen näpäytyksen vain!
-Äitiii! Salama antaa sähköiskuja!

-Salama, olen erittäin iloinen, että piristyit, mutta älä kuitenkaan kiusaa siskoasi, Ringa sanoi pörröttäen poikansa päätä. Hänen huolensa tuntuvat vähän keventyneen.
Salama tärisi innosta. -"Äiti! Supervoimani! Pystyn antamaan sähköiskuja!"
-Voimasi tulevat vielä kehittymään, mutta et saa käyttää voimiasi muihin, etkä varsinkaan siskoosi.
-Okei, Salama sanoi nyreästi. -"Äiti siitä jutusta, mistä keskustelimme. Siihen asti, kun me muutamme, minä yritän. Yritän antaa anteeksi."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Myöhään yöllä, Salaman nukahdettua, Ringa astui huoneeseen.

-Salama, olen sinusta ylpeä...

-"Sinä pystyt siihen. Rakastan sinua."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Salaman elämä oli seuraavat kaksiviikkoa ankaraa taistelua. Hän koetti antaa kiusaajiensa virheet anteeksi. Satiina auttoi Salamaa läksyjen teossa. Hänkin tahtoi veljensä toipuvan.

Yhtenä päivänä, Salaman ja Satiinan palatessa koulusta Kristerin kanssa, seurasi heitä muuan tyttä, Angela. Hän oli yksi niistä Salaman pahimmista kiusaajista ja vielä rohkea sellainen, kun oli uskaltanut yksin lähteä kiusaamaan Salamaa.
-No mitäs neiti, Angela aloitti. -"Missä mekkosi on?"
-Lopeta, Salama vastasi hiljaa. Krister seurasi sivusta.

Angela sai jälleen Salaman itkun partaalle. Salama ei voinut kuin itkeä ja suolaiset pisarat valuivat hänen poskiaan pitkin.
-Kuule Angela, Krister tokaisi ja käveli tyynesti tämän luo. -"Lopettaisitko ystäväni kiusaamisen?"

-Mitä ihmettä...? Salama oli ymmällään. Hän ei ollut koskaan aavistanut, että Krister puolustaisi häntä, saatika kutsuisi ystäväkseen. Eiväthän edes juurikaan tunteneet toisiaan.

-Ei hätää, Satiina taputti Salamaa lohduttavasti olkapäälle. -"Kukaan ei enää kiusaa sinua. Pyysin Kristeriä puolustamaan sinua ja hän lupasi tehdä niin ilomielin."
Salama hymyili. Hänen sisarensa oli toiminut niin ihailtavasti, kuin kukaan 12- vuotias voi tehdä.

-Nyt loppuu kiusaaminen! Ymmärrätkö?
Angela hymyili ivallisesti. -"Miksi sinä puolustat häntä? Miksi kaltaisesi erakko vaivautuu tekemään niin?"

-Johan minä sanoin, senkin nenäapina! Hän on ystäväni!

Angela oli sanaton: -"N-nenäapina? Kaikki sanovat, että näytän prinsessalta!"

-Pahoittelen, jos särjin fantasiasi. Tajuatko nyt, kuinka inhottavalta kiusaaminen tuntuu?
Angela ei vastannut. Hän mulkaisi Kristeriä rumasti, mutta tämän virnistyksen nähdessään Angela pillahti itkuun. Hän itki kuin pieni vauva.
-Mitä minä sanoin, Krisrer naurahti kääntäen Angelalle tylysti selkänsä. Pian Angela juoksikin pois itku kurkussa, luultavasti äitinsä luo.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Krister, haluaisin kertoa sinulle yhden asian?
Krister hymyili lapsekkaasti: -"Mikähän se mahtaa olla?"

-Minä muutan, Satiina sanoi pala kurkussa. -"En muuta kaupungista pois, vaihdamme vain... aluetta."
-Vai niin, ei sille mitään voi, hän sanoi ja hymyili vaisusti. -"Näemme kuitenkin varmasti pian."
-Oletko varma? Mistä tiedät?

Krister tokaisi: -"Kunhan tiedän."

"... Hyvästi."

Osan 4. loppu. Anteeksi, sekava osa ^^ Toivoisin kommentteja :)