... Eli perijäksi selviytyi Vivi. Anteeksi, kun en pidä mitään äänestyksiä, suunnittelen aina juonikuviot ja jossain vaiheessa havahdun, että ehkä lukijat eivät haluakaan seurata tämän simin elämää. Siis suurimmat pahoitteluni, jotenkin halusin kertoa vaihteeksi naisesta, kun viimeksi oli mies. Ehkä seuraavaksi taas mies... En tiedä :D No, lukemaan! //Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Uh... Että siivoaminen vie voimat, Vivi päivitteli. Vihdoin muutettuaan omaan asuntoonsa, hän oli alkanut nauttimaan sisustuksesta. Se vei kuitenkin voimia ja niin myös talon kunnossapito, sillä sängyn alla majailevat villakoirapesueet eivät olleet kovinkaan toivottuja.

Vivi oli siis virallisesti sinkku. Havaittuaan voimansa, hän on välttänyt vakituisia seurustelusuhteita. Ihmset eivät edes kauheasti paheksu asiaa, pitävät sitä tyypillisten 20- vuotiaiden juttuna. Vivi kyllä mieluusti sitoutuisi johonkuhun, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista.

Lukoista valmistuttuaan Vivi oli suunnannut Psylogiseen Instituuttiin, Bellevirren maineikkaaseen korkeakouluun. Hän tahtoi psykiatriksi, sillä juuri ihmisen ajatusmaailma ja teot kiinnostivat häntä. Ehkä se osaksi johtui myös hänen voimistaan, ken tietää.

Ilmeisesti vivi nousi ylös liian nopasti, sillä hänet valtasi pyörryttävä tunne. -"Pääni....", Vivi mutisi.

Valmistuttuaan Vivi oli ostanut itselleen oman asunnon vanhempiensa avustuksella. Asunto oli kaunis, 1970-  luvulla rakennettu, hieman entisöity kolmio. Sen sisustus oli kokonaan Vivin käsialaa. Muutettuaan lopullisesti Bellevirrentie 12:ta, hänen on kaikki vapaa-aika kulunut töihin. Vivi ei ole muutamaan kuukauteen puhunut sisarustensa kanssa kasvotusten.

Syksy teki tulojaan Bellevirreen ja Vivi päätti laittaa takkaan tulen, sillä asunto oli lämmitettävä puilla. Hän istahti vanhaan puiseen keinutuoliin.

-Köh..., hän yskähti. Ehkä flunssa olisi iskemässä.

-Aika lähteä töihin, Vivi huokaisi. Ensimmäinen päivä uudella klinikalla oli alkamassa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Huomenta Eeli Toivo, Vivi tervehti kohteliaasti. -"Oletteko valmis ensimmäiselle hoitokerrallenne?"
-Valitettevasti. Toivoin, ettette olisi päässyt tulemaan, Eeli tokaisi suorasanaisesti.

Vivi päätti olla välittämättä Eeli sanoista. -"Olkaa hyvät ja istukaa."
Eeli käänsi päätään syrjään, ikään kuin väistääksen Vivin katsetta. -"Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että en ole hullu."
-Hyvä herra, Vivi sanoi ystävällisesti. -"En minä niin ole luullutkaan."

-Lopeta.
-Mitä?
-Lopeta teitittely. Se on ärsyttävää.
-Äitinne mukaan säännölliset hoidot muutamasti viikossa auttaisivat vaivassanne. Sopisiko teille kahdesti viikossa?

-Pakkohan tässä on suostua.
Vivi silmäili lehtiötään. -"Ahaa... Olette autisti."
-Kyllä. Onko jotain valittamista?

Vivi parahti päänsäsisäisesti. Tuo mies on rasittava! Nenäkäs nulikka!
-No, kertokaapa minulle päivästänne, Vivi aloitti pitääkseen yllä keskustelua. -"Haluaisin mieluusti kuulla."
Eeli nousi istumaan sohvalle: -"Todellako?"
-Niinhän minä juuri sanoin.

-No, Eeli aloitti. -"Heräsin tuttuun tapaan tismalleen 13 minuuttia ylitse 8. Syön aamiasta yhdessä äitini kanssa, jonka jälkeen menimme purjehtimaan. "
-Pidättekö purjehtimisesta?
-No mitäpä luulet?

Vivin katse kohdistui surullisen rumaan tauluun. -"Voisitteko puhua minulle hieman ystävällisemmin? Nimittäin kumpikaan meistä ei tule jaksamana tälläistä kahdesti viikossa."

-Haluatko kuulla salaisuuden? Eeli kuiskasi salaperäisesti. Vivi nyökkäsi hämillään.

-Vihaan sinua.
-Kuinka?
-Vihaan sinua, koska tiedän, ettet voi ymmärtää minua. Vihaan sinua, koska olet taas yksi niistä lellipenskoista, jotka väittävät asioidensa olevan huonosti. Näin sisääsi: Sinua varjostaa synkkyys, jota et halua paljastaa muille. Onko meikit huonosti vaiko kenties hiukset? Vai jäikö alennusmyynnit väliin kun tulit tänne minua jututtamaan?

-Tuki suusi saakelin penska! Vivi karjahti.
Eelin ei värähtänytkään. -"Olen kyllä sinua vanhempi."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ensimmäinen työpäivä oli pulkassa ja Vivin päässä ajelehti sekalaisia tunteita. Hän ei tiennyt, kuinka suhtautua Eeliin. Toisaalta Eeli herätti hänessä kiinnostuksen. Vivi ei ei ollut koskaan tavannut ihmistä, joka ei pitäisi hänestä, minkä tähden Eeli oli erilainen. Täysin erilainen.

-Neiti Vivi Magnetto, käsken teitä pysähtymään lain nimessä.
-Mitä ih...

Mies oli kummallisen näköinen. Hänen pitkän, tummanruskeat hiuksensa ylettyivät yli olkapäiden ja laskeutuivat hennosti tyylikkään puvun päälle. Vivi kiinnitti huomiota miehen erikoisiin silmälaseihin. Turkoosi ja vaalenpunaista, miksi ihmeessä?
-Olen Kim Slut. Bellevirren yksityisetsivä osastolta.
-En ole tehnyt mitään, Vivi vastasi rehellisesti. -"Mistä mahtaa olla kyse?"

Miehen takana piilotteli kaksi ihmistä. Vivi ei tiennyt, tekivätkö he niin vapaasta tahdostaan vaiko Kimin määräyksen mukaisesti.
-Vivi, tiedän voimistasi ja perheestäsi. Siksi olen täälä.

-Meidän on parasta mennä sisälle puhumaan, Vivi kuiskasi pelokkaana. Kim nyökkäsi jäykästi.

Kim selitti tietonsa Viville tämän nyökkäillessä vaisusti. -"Mistä olette mahtaneet kuulla tämän kaiken?"
-Oikeastaan, en keneltäkään. Ratkaisin mysteerin päättelemällä. Kaikki alkoi siitä, kuin sain tehtäväkseni selvittää 50 vuotta sitten tapahtunutta murhavyyhtiä. Tutkin sanomalehtiä sekä muita todistusasineistoja ja huomasin kummallisia lehtiartikkeleja: "Nainen yritti kuristaa alokkaan ensimmäisenä työpäivänään", "Nainen yllättyi kuullessaan olevansa raskaana", "Perhe tuhoutui verilöylyssä, poika selvisi hengissä" ... Juttuja oli kaikenlaisia ja silloin ajattelin niiden liittyvän murhiin. Pian kuitenkin tajusin, ettei asioilla ollut mitään tekemistä keskenään."

-"Hylkäsin murhamysteerin ja keskityin ratkomaan mielestäni tärkeää tapausta. Pomoni oli erimieltä. Hänestä touhuni oli ajan hukkaa ja niinpä sain potkut. En kuitenkaan luovuttanut jutun suhteen. Vähitellen minulla valkeni, että olette robotteja. Vierailin perheesi luona, sillä etsin sinua. Arvatessaan aikeeni he katosivat salaperäisesti, kuten sinäkin. Et tiedäkään, kuinka vaikea sinua oli löytää, varsinkin sen jälkeen kun muutin tänne Bellevirreen."
Vivi oli sanoton. -"Vau... Tai siis, olet tehnyt töitä todella paljon. Mutta miksi ihmeessä olet selvittänyt tätä näin pitkälle? Tai siis, olet nyt selvittänyt salaisuutemme, mutta mitä sinä siitä hyödyt?"

-Tahdon voimanne. Et tiedäkään, kuinka paljon. Sinun voimasi ehkä kiehtoo minua eniten... Sen tähden kyselin sinua perheeltäsi. Lisäksi veljesi Pablo, hänen voimansa ovat ainutlaatuiset. Minulla on kaksi teistä satimessa, ja sinä olet kolmas.
-Veljeni... Pablo? Vivi säikähti. -"Ei minulla ole sen nimistä veljeä."
-Et ole ehkä kuullutkaan, mutta sinä ja toinen veljesi Nim, olette kolmosia. Veljenne Pablo kaapattiin teidän ollessa vielä pieniä, Kim selitti tahdikkaasti.

-Pablo-kultaseni, oletko kunnossa? Vanha nainen kuiskasi Vivin ja Kimin keskustellessa äänekkäästi.
-Kyllä mummi, mutta entä sinä...

-Pablo, älä huolehdi minusta. Sinä olet paljon tärkeämpi, olet nuori ja voimakas...
-Mummi, älä...

Kim käännähti kuullessaan keskustelu. -"Olkaa hiljaa. Näyttäkää Viville, mihin kykenette."
Molemma ottivat perääntyivät askeleen ja kohottivat kätensä ylös.

-Ovatko hekin... Kaltaisiani? Vivi kysyi hiljaa. -"Ovatko hekin robotteja?"

-Ovat. Saanko esitellä, Pablo Magnetto sekä Ringa Magnetto.

-Ringa Magnetto? Hänestä en ole koskaan kuullutkaan?

-Tulet kuulemaan myöhemmin, Kim naurahti kolkosti. -"Mutta nyt, suonet anteeksi, minun täytyy täydentää kokoelmaani.", Kim jatkoi ja otti vauhtia.

Osan 12. loppu. Ohops, toivottavasti ei ollut sekava ^^ Anteeksi päivitystahtdin hitaantuminen, koetan nopeuttaa ^^' No, kertokaa mielipiteenne, jokainen kommentti on minulla tärkeä, sillä ilman kommentteja ei kiinnostusta ole! //Susiprinsessa