Taas on yksi osa lisää pyöräytetty. Anteeksi pieni viivästys, toivottavasti osa on mieleinen, sillä siinä meni jälleen kauan aikaa, kuten muissakin osissani. Olisi mukava kuulla kommentteja niin lavastuksesta kuin tekstistäkin, eikä kritiikkiä saa unohtaa. Haluan kehittyä paremmaksi ja sen takia sekin olisi tärkeää. Kiitos ja kuitti, päästän teidän nyt osan ääreen. Anteeksi jaaritus ^^' Ehe. // Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Helinän ja Salaman yhteinen elämä ei ollut aivan kuin ruusuilla tanssimista. Muutamien kuukausien säästämisen jälkeen he vuokrasivat yhdessä kerrostaloasunnon Belladonnapoukaman laitamilta.


-... ja tuo kamala tuoli tuolla, se lentää oikopäätä roskakoriin, Helinä valisti Salamaa. Tämä ei pitänyt hänen sisustuksestaab, ei niin yhtään.

-Tuoko? Sillä on minulle hyvin paljon tunnearvoa. Se oli äit...
-Tjaah, no ehkä makuuhuoneeseen sitten, Helinä supatti innoissaan kuin räpätäti.

Salama oli hetken hiljaa ja ärähti sitten. -"Mutta silloinhan vieraat eivät näe sitä!"
Halinä hymyili niin, että hymy ylsi korviin asti. Salama unohti kiukkunsa. -"Kulta. missä se talonmeihen antama kaavake on?"
Salama nosti jotain pöydältä ja ojensi sen kuuliaisesti Helinälle.

-Hmm... Talonmies varoittaa iltaisi kuuluvasta melusta. Täällä on varmaan nuorisojengejä.
Salama huolestui. -"Olisikohan meidän sittenkin pitänyt muuttaa muualle?"
Helinä pudisti päätään. -"Ei, tämä on juuri sopiva."

Salama nielaisi. Hän ei uskaltanut sanoa, mitä hänen mielessään liikkui. Se olisi sanottava enemmin tai myöhemmin, ehkä tänään... Ei, ehkä huomenna.
-Asunto vaikuttaa kaikinpuolin loistavalta. En näe estettä, miksemme voisi muuttaa tänne.
-Helinä, Salama vaikersi hiljaa, kuiskauksen omaisesti, mutta kuitenkin niin, ettei tämä kuullut. -"Minä näen."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Mitä sinä tuojotat? Vastasi kaunis nuori nainen kiivaasti, kun Salama pyrki esittäytymään. -"Oletko jokin sirkuksen kummajainen, hä?"
-Tuota... Olen Salama Magnetto, naapuristann...
-Hah, oletko joku sähköhemmo, kun nimesi on Salama? Voitko antaa minulle sähkärin?
-Hyvä neiti, Salama naurahti kepeästi. -"Älkää olko typerä, ei sellaista olekaan."

-Hm. Aha. No, itse olen Vanilla Purple, kuuluisin alusvaatemalli koko Belladonnapoukamassa!
-Kummallista... en ole koskaan kuullut sinusta.
Vanilla nyrpisti nenäänsä ja kääntyi ympäri ilmeisesti sanoakseen jotain ystävälleen. -"Ärsyttävän kohtelias, ei hän ole tyyppiäsi."

-Hei, tervehti mies Vanillan lähettyviltä. -"Hauska tutustua." Salama jäykistyi.
-Valitan, mutten ole sellainen, Salama tokaisi yrittäen säilyttää pokerinaamansa. -"Pahoittelen."
-Ai, mies vastasi hieman surullisena. -"Mutta olet niin... naismainen."
Salama pinkaisi vauhtiin ja juoksi salamana asuntoonsa. Hän laittoi oven lukkoon ja tarkasti sen vielä muutaman kerran. Tämä alue on aivan sekaisin, hän mietti ja istui väsyneenä sohvalle lepäämään.

-Typerä mies, Vanilla sanoi ja käski ystävänsä läimäistä miestä viimeisen kerran. -"Mitä olen sanonut? Saat olla ystäväni, kun jätät parhaat minulle."
-Anteeksi... Luulin, että annoit luvan...
Vanilla naurahti häijysti ja asteli hitaasti miehen lue. -"En pidä homoista, Oscar. Älä enää ikinä tule Belladonnapoukaman tälle puolelle."
-M-mutta... minähän asun täällä!
-Voi voi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Pian kävi niinkin onnellisesti, että Helinä totesi olevansa raskaana. Hän kävi neuvolassa varmistamassa asian ja sai onneksensa kuulla odottavansa lapsia. Ei vain yhtä, saan jakaa rakkauttani monelle, hän ajatteli onnellisena. Raskautensa aikana Helinä pyrki elämään mahdollisimman terveellisesti, hän halusi lapsilleen vain parasta.
(OFF// Nuo alkomaholit ovat sitten tupareista jääneet)

Raskaus eteni hyvää vauhtia ja lapset vaikuttivat ainakin neuvolatädin mielestä terveiltä. Helinä mieltä painoi siltä aina tuska vammaisista lapsista. Jos saan monta  kehitysvammaista lasta, kykenenkö huolehtimaan heistä kaikista itse, hän päivitteli. Helinä päätti kuitenkin uskoa parasta ja nautti täysillä raskausajastaan.

Lisäksi Salama oli niin kultainen ja aina auttamassa Helinää hädän tulleen. Laskettu aika saapui saapumistaan ja pari toivoi synnytyksen menevät hyvin.

-Kulta, mikä sinun on? Et ole juuri koskenut ruokaasi, Salama kysyi ja katsoi Helinää varovasti.
-Eh, minulla on vain hiukan huono olo...

-Kai muistat syömisen tärkeyden raskausaikana?
-Kyllä.

"... Anteeksi jos huolestutin."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Mitä minä sanoin? Vanilla rääkyi vahingoniloisesti.

-Pysy poissa!

-Kauhea mekkala ulkona, talonmies oli oikeassa, Helinä tokaisi. Puhelin pärähti soimaan ja Helinä kiirehti vastaamaan.

-Helinä Sorja puhelimessa...
-Täällä Charley Pier, Belladonnapoukaman johtavan balettiseuran johtaja.
-Tuota, iltaa, mitähän asianne mahtaa koskea?

-Olette näköjään hakeneet pääesiintyjäksi ensi keväänä esitettävään Joutsenlampeen?
-Kyllä.
-Sain kuitenkin tietää, että olette raskaana.
-Aivan, pitää paikkansa. Mutta esityshän on vasta keväällä?
-Kyllä, silti aikaa on liian vähän.
Helinä piti hetken tauon. Langan toisessa päässä oleva jatkoi.
-Meidän tulisi kuitenkin myös tietää tälläiset kömmähdykset.

-Kömmähdykset? Se ei ollut kömmähdys!
-Managerinne oli nähtävästi väärässä. Neiti hyvä, olette uranne huipulla ja juuri sopivassa iässä! Miksi ihmeessä tuhlaatte aikaanne perheeseen, kun voitte nousta vieläkin tunnettummaksi maailmalla?
-Minä...
-Ai niin, toivottavasti teille ei koidu raskaudestanne liikakiloja. Pääroolin esittäjän täytyy olla laiha, puku on koko 32 ja sen tulee mahtua. Soittele, kun raskautesi on ohi. Zau!
Puhelu katkesi ja Helinä seisomaan typeryneenä puhelin yhä korvallaan.

-Kiitos, hän sai vaivoin kuiskattua ja laski luurin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Aah, Salama! Kyyditse minut nopeasti sairaalaan!
Salama nappasi vaimonsa mukaan ja kiiruhti sairaalaan. Synnytys onnistui yli odotusten ja kaikkien hämmästykseksi Helinä synnytti kolme oikein suloista nyyttiä: Kaksi lutuista poikaa nimeltä Nim Nikander ja Pablo Pekka, sekä yhden prinsessan, Vivin Annelin. Muutaman päivän kuluttua lapset sekä Helinä pääsivät pois sairaalasta toipumaan kotiin.

Kaikki lapset perivät Salaman maidonvaalean, marmorisen ihon sekä punertavat hiukset ja edesmenneen isoisänsä Eetun silmät.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yhtenä iltana, Salaman ollessa töissä, ovikello soi. Helinä riensi avaamaan oven. Soittaja oli nainen ja tämä astui reippaasti sisään.
-Tuota, Helinä uteli epävarmana. -"Kuka mahdatte olla?"

-Olen Salaman vanha ystävä, nainen sanoi makeahkolla äänellään. -"Pixie Long. Hän ei ole varmaankaan puhunut minusta."
Helinän ilme kirkastui. -"Oh, siinä tapauksessa, olkaa hyvät ja käykää peremmälle."

Pixie jatkoi hunajaisella äänellään: -"Niin, pikkulinnut lauloivat, että saitte kolmoset. Onnittelen."

-Niin, pitää paikkansa. Kiitos, Helinä hymyili hieman poissaolevasta. Jokin tuossa naisessa nosti hänen ihonsa kanalihalle.

Pixie hyppäsi kevyesti tuoliin, jonka Helinä oli tuonut hänelle. -"Voisinko nähdä lapset?"
-En oikein tiedä, ehkä meidän kannattaisi odottaa Salamaa...

-Pyydän, vain nopea vilaisu, Pixie ruinasi.

-Minusta se ei ole kovin hyvä idea enk...

Äkkiä Helinä vaikeni. Hänen jäsenensä jäykistyivät, eikä liikahtaminen onnistunut. Pixie hymyili tälle irkikurisesti.

-Vain nopea vilaisu, hän naurahti kolkosti ja marssi kohti lastenhuonetta.

-Pablo...

"... Nyt saat vähän nähdä maailmaa, oi pahuuden palvelija."

Osan 7. loppu. Taisi olla vähän lyhyehkö. Se on ihan rakkaan veljeni syytä, sillä hän hinkuu tähän koneelle pelaamaan kanssani Da Vinci- koodia. No, kommentteja :D