Kuudes osa on käsillä. Näin aluksi haluan sanoa, että vaikka viime osa oli synkeä, en aijo tehdä kaikista osista sellaisia. Se oli ikäänkuin... huipentuma? Nyt kuitenkin uskalla taas ottaa keksimiäni juonikuvioita, kun sukupolvi on edennet jo näin pitkälle. Osa on tällä kertaa kerrottu puoliksi minä muodossa, toivottavasti ei sekoita pikku-lukijoitani :) Toivottavasti tämä osa maistuu, sillä nyt elellään Salama saappaissa! //Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-"... Äiti..."

-"... isä ja Satiina..."

-"... Antakaa syntini anteeksi."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


"Olen outo. Tai ainakin paha. Läpeensä paha. Syntinen.

Olen Salama Magnetto. Olen puoliksi robotti- ja puoliksi ihminen. Olen syypää perheeni kuolemaan. Ai miten niin olen?

Et siis tiedä? Mutta haluat kuulla häpeällisen menneisyyteni? Hyvä on. Lähes kymmenen vuotta sitten, perheeni joutui teurastuksen kohteeksi. Isäni, äitini sekä kaunis sisareni Satiina saivat surmansa. Itse jäin henkiin. Häpeän sitä. Olisin kyennyt voimillani estämään heidän surmansa. Olisin kyennyt, mutta itse katselin vain heikkona sivummalta kykemättä tekemään mitään. Lisäksi murhasin siskoani ahdisteleen Krister Longin. Longin perhe kuoli lähes kokonaan, heidän tytärtään Pixietä lukuunottamatta.

Perheeni surmasi Mino Long perheineen, ja heidän tarkoituksena oli  robottien vallankumous. Hän tahtoi perheemme mukaan, mutta saimme tietää liikaa hänen lastensa, Kristerin ja Pixien, isältä.

Eerik, lasten isä, kertoi meille, kuinka Mino oli käyttänyt häntä tunteettomasti armeijansa luomiseen, tässä tapauskessa lastensa luomiseen. Sen tehtyään, hän sulki Eerikin seliin syvälle metsään, jonne kukaan ei saanut mennä. Öisin saattoi kuulla Eerikin vaimean valituksen, mutta äkkiä siihen tottui itse kukin.

Lastensa synnyttyä Mino käski heidä tehdä tuttavuutta minun ja sisareni Satiinan kanssa. Ai miksikö? Jotta he saisivat luottamuksemme ja jotta tekisimme heidän kanssaan myöhemmin yhteistyötä.

Vanhempieni ja sisareni kuoleman jälkeen Belladonnapoukaman sosiaaliviranomaiset siirsivät minut orpokotiin. Vietin siellä elämäni kolme kauheinta vuotta. Pitkät hiukseni pakkoleikattiin ja lisäksi jouduin kiusaamisen kohteeksi jälleen. Onnekseni pääsin pian pois sieltä, mutta jouduin ojasta allikkoon: Minut siirrettiin ongelmanuorille tarkoitettuun Kuivakallion Poikaopistoon, eräänlaiseen sisäoppilaitokseen.

Aikanani siellä käperryin yhä enemmän ja enemmän itseeni ja salasin syntini, menneisyyden takkaani visusti toisilta. Käperryin kuoreni sisään kuin kilpikonna ikään. Pieninkin vastoinkäymisen  tullessa vastaan sulkeuduin kuoreeni ja pysyin siellä visusti. Huolieni arkun kantta en raottanut edes vahingossa.

Kaltaiseni syntinen ei ansaitse perhettä. Menetinhän jo yhden. Enkä tuskin koskaan tule ansaitsemaan vaimoa saatika lapsia. Murha on raskas synti, jota tule lopunikääni kantamaan.

Ansaitsen ihmisten katseet sekä juorut. Vaikka he eivät tiedä todellista minääni, otan kaiken sen rangaistuksena. Rangaistuksena, jonka minä todella ansaitsen.

Mutta miksei Pixie tappanut minua kauan sitten, kun perheeni oli kuollut ja hänellä oli tilaisuus? Miksei, vaikka olin 12- vuotias, heikko ja järkyttynyt? Tuohon kysymykseen en ole vielä saanut vastausta, mutta toivottavasti saan jatkossa."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vähitellen, askel askeleelta, Salama lähti rakentamaan elämäänsä uudelleen. Hän hankki itselleen jopa työn, sillä juuri se saattaisi tuoda hänen elämäänsä uusi tuulia.

Salama löysi itselleen työn Belladonnapoukaman teatterista, jossa hän sai käsikirjoittaa näytelmiä. Työ oli Salamalle mieluinen ja hän sa kovasti kiitosta kynänjäljestään.

Teatterissa esitettiin toki muitakin esityksiä, kuin vain näytelmiä. Oli oopperoita, musikaaleja sekä tanssiesityksiä.

Silloin tällöin, ihan vain pieneksi hetkeksi, Salama pujahti näyttämöverhon taakse katsomaan balettiesityksiä. Hänestä baletti oli mitä kaunen tanssi, mitä hän koskaan oli nähnyt. Ja asiaa paransi vielä sekin, että yksi tanssijoista oli Salamasta kauneudessa ylitse muiden. Helinä.

Helinä... Hän oli lumoavan kaunis sekä taitava tanssimaan. Salama elätteli hetkisen romanssia näiden kahden välillä, mutta karistaen ne nopsasti pois mielestään. Hän ei ansaitsisi Helinää.

Sattui kuitenkin käymään niin, että Helinän kerrostalon alakerrassa sijaisevassa leipomossa havaittiin paha homevaurio ja koko talo jouduttiin eristämään. Koditon Helinä kyseli majapaikkaa kollegoiltaan, mutta kenellekkään ei sopinut. Loppujen lopuksi Salama ehdotti omaa asuntoaan eikä Helinällä näyttänyt olevaan mitään asiaa vastaan.

Helinä ja Salaman arki sujui loistavasti ja yhdessä vaiheessa Salama huomasi olevansa rakastunut.

Rakastunut Helinään.

Helinän positiivinen asenne sekä iloinen  käytös sai Salamassa aikaan monia muutoksia. Yksi niistä oli tyylin vaihdos. Salama antoi hiuksiensa kasvaa jälleen pitkiksi, jota hän ei ollut uskaltanut tehdä sitten onnelisten lapsuusaikojen.

Salaa iltaisin, Salama kurkki ovenraosta, kun Helinä tanssi. Tanssi oli niin kaunista ja kevyttä, ettei Salama ollut uskoa sitä todeksi.

Helinä oli niin... kaunis. Salama ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta.

Yhtenä iltana Salaman oli aivan pakko kertoa tunteistaan. Aivan pakko.

... Ja Helinä suostui...

... suostui hänen rakkauteensa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Kulta, Salama nyyhkytti Helinää vasten eräänä iltana. -"Tämä kaikki... se ei ole oikein."

Helinän katse muuttui ilosta kummastukseen. -"Mitä tarkoitat?"
-En ansaitse sinua.

-En ansaitse sinua, Salama toisti kuiskaten. -"Olen niin syntinen."
-Mitä olet tehnyt?  Helina vastasi katsoen Salamaa syvälle tämän silmiin. -"Voit kertoa minulle."

Helinä piteli Salaman päätä hellästi, tuijottaen yhä intensiivisesti tämän silmiin.
-Minä, Salama aloitti käheästi. -"Olen murhannut ihmisen... ja lisäksi, olen syypää perheeni kuolemaan."

-Murhasitko toisen vihasta?
-Kyllä.
-Murhasitko pelastaaksesi perheesi?
-Kyllä.

-Kuoliko perheesi siksi, ettet kyennyt auttamaan?
-K-kyl...
-Kuoliko perheesi, jotta sinä voisit elää?
-K...

Helinä nousi ylös ja istuutui tulille. Hän veti Salaman lähemmäs itseään.
-Armahda syntinen, Salama itki vuolaasti. Hänen kosteat kyyneleensä valuivat pitkin poskiaan tipahtaen Helinän hiuksiin.

-Koska perheesi kuoli, jotta sinä saisit elää, sinun täytyy vain elää. Elää heidänkin puolestaan. Se on enintä, mitä sinä voit heille tehdä.
Helinä halasi Salamaa hiljaa ja alkoi hänkin nyyhkyttää. Salama oli vaiti. Hän ei sanonut mitään. Sydämessään hän ymmärsi Helinän sanat.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aamu koitti ja Helinä asteli noutamaan aamun lehden. Koska se ei ollut vielä tullut, hän istuutui maahaan odottamaan. Helinän kasvoille nousi suloinen hymy.
-Olet armahdettu, oi Salama Magnetto.

Osan 6. loppu. Kommentointi olisi enemmän kuin suotavaa, sillä jouduin kirjoittamaan osan kahdesti, kun ensimmäisellä kerralla se vain katosi :=o