No niin, ah, seitsemäs osa valmis :D Voi ette tiedä kuinka olen ahkeroinut... Mutta tätä tarinaa on niin kiva tehdä. En ole vielä kyllästynyt, kumma kyllä :D Vaikka en pidä itsekehusta, täytyy minun myöntää, että tuosta avauskuvasta pidän. Ei tarvinnut hirveästi muokata. //Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Arki lähti käyntiin viimekuisen tragedian jälkeen hitaasti. Helinä romahti täysin henkisesti, vaikka ulospäin esittikin kovaa. Hän tunsi huonoa omatuntoa lapsensa menettämisestä.

Salama oli myös murheellinen. Lapsen menestys toi hänelle valtavaa tuskaa. Hänen olonsa oli tyhjä, niin tyhjä, että joutui ottamaan töistä virkavapaata muutamaksi päiväksi.

Helinä taas treenasi itseään tulevaan balettinäytökseen. Hänen olisi oltava huippukunnossa, jottein tuottaisi häpeää managerilleen eikä muille alan ammattilaisille.

Helinä ei uskaltanut puhua tunteistaan Salamalle.

Hän ei tietänyt miksi...

...mutta ei vain  uskaltanut.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pablon katoamisesta oli kulunut lähes vuosi. Nim ja Vivi kasvoivat ja sulostuivat päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän.


Nim oli hyvin poikkeuksellinen: Hänelle kasvoi neljä korvaparia, kaksi aivan tavallista ja kaksi kuin kissalta saatua. Salama koetti salata asiaa vaimoltaan, joka ei ehtinytkään viettää paljoa aikaa lasten kanssa, vaan keskittyi uraansa. Näin olleen Salamasta kehittyi vähitelle koti-isä.

Vivi taas oli poikkeuksellisen tavallinen. Hänessä ei ilmennyt erikoisia voimia, mistä Salama oli hämmentynyt. Hänen suvussaan ei ollut vielä ketään, kelle hänen äitinsä voimat eivät olleet periytyneet. Ja olihan Vivi sentään neljäsosarobotti, hän ajatteli.

-Titko, tua on toti kiva halia!
-Päättä minu iiti!
Lasten puhe vähän oli mitä oli, onneksi eskarissa oli puheopetusta. Varsinkin Vivin lauseenmuodostui oli jotenkin erikoista, mutta tavallaan kovin suloista.

-Itiii! Nim kiljui. -"En tahlo pääväkotii! Hauan jäälä leikkiin sinu kantta!"
-Nim, mutta olihan sinulla eilen kovin hauskaa siellä. Mikset haluaisin mennä sinne uudestaan?
Nim otti murjotusilmeensä ja tuhahti hiljaa: -"Kotka tiellä on pahaa mantikkakiitteliä."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yhtenä perjantai iltapäivänä Helinä palasi poikkeuksellisen aikaisin töistä. Salama tiskasi astioita, kun tämä tuli ja kiiruhti ovelle tervehtimään vaimoaan.
-Kulta, mitä on tapahtunut?
-Esityksemme sai huippuarvosanat ja minua kehuttiin aivan erityisesti! Voih, olen niin on...

-Helinä! Mit... Salama parahti ja auttoi Helinää ylös.
-M-minua vain hieman heikottaa...

-K-kaikki siis hyvin, Helinä änkytti. -"Vain väsymystä."
Salaman ilme oli kova. -"Helinä, kasvosi punoittavat. Olet laihtunut. Olet tehnyt aivan liikaa töitä."
Varmoin ottein hän tarttui Helinän käsistä ja ohjasi sohvalle makuulleen. Hän kaivoi lipastosta kuumemittarin tuikaten sen Helinän suuhun.

-Kulta, sinun ei tarvitse selitellä asiaa. Ymmärrän sinua hyvin. Haluan sinun vain tietävän, ettet leiki terveydelläsi.
-M... Helinä aloitti. -"Älä puhu", Salama sanoi hiljaa. -"Anna mittarin työskennellä rauhassa."

-Kuumetta... sitä näyttää olevan 38,6 astetta, Salama huokaisi ja siveli Helinän punoittavia poskia. -"Lupaa minulle, ettet tee niin enää. Älä... kuluta itseäsi loppuun."

-En ole sinulle vihainen, Salama jatkoi ja pieni kyynel putosi hänen poskeltaan. -"En kestäisi menettää sinua."
Hän veti hellästi mittarin pois Helinän suusta ja laski sen takaisin laatikkoon ja asetti tyynyn sohvalle. 

-Pysy siinä, älä mene minnekkään, Salama tokaisi ja käveli keittiöön. Helinä makasi hiljaa sohvalle tuntien olonsa säälittäväksi. Salama palasi pian ja asetti kostean pyyhkeen Helinän otsalle. 

-Olen niin luuseri. En kykene muuhun kuin huolestuttamaan sinua. Olen pahoillani...
-Helinä, Salama sanoi ja asettautui niin lähellä Helinää kuin pääsi. -"Carpe diem. Tartu hetkeen. Älä anna vastoinkäymisten estää sinua elämästä."
-Kyllä. Olet aivan oikeassa. Salama, Helinä sanoi ja sulki silmänsä. -"Rakastan sinua."
-Minäkin sinua. Minun täytyy nyt lähteä töihin, mutta lupaa, että lepäät koko päivän. Soitan Ellenille, hän tulee vahtimaan lapsia, Salama sanoi. -"Pärjäile ja muista, carpe diem."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Äiti...

"... anna minulle voimaa."

-Salama...

"... auta minua."

Osan 7. loppu. Ääk, miksi minä yhtäkkiä teen näin lyhyitä osia! Anteeksi! Ja miksi teen näin synkkiä osia... en kestääää.... Kommareita kiitos :> Tähän voisi pistää vielä loppukevennyskuvasen:

-Kulta, mitä sinä täällä ulkona teet? Helinä kysyi kummastuneena. -"Ulkona on kamalan vaarallista yksin."
-Hauun pääväkotii. Tiellä on hyvää mantikkakiitteliä!

OLIPA KEVENTÄVÄÄ.... :D