Toinen osa on valmis luettavaksenne ^^ Pahoittelen, mikäli osa on sekava tai muuten outo. Kommentteja taas pyytäisin, mikäli niistä ei ole liikaa vaivaa :) / Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ringa ja Eetu astelivat kauniin, valkoisen hyvilan pihamaalle. Rikkaruohot kukoistivat tässä heinäsirkkojen paratiisissa. Niistä olisi päästävä eroon, Ringa ajatteli.
-Mitä pidät uudesta asunnostamme? Eetu kysyi huolettomasti. Muutama kuukausi sitten, Eetun pyytäessä Ringaa tyttöystäväkseen, he olivat keränneet koko omaisuutensa kasaan sekä ostaneet itselleen lumoavan suloisen valkoisen huvilan läheltä rantaa. Olihan talo hiukan uuden maalin tarpeessa, mutta kaksikollemme se riitti aivan hyvin yhteisen elämän perustamiseksi.

-Eikö, eikö tämä ole hieman liian iso meille kahdelle?
Eetu virnisti viekkaasti ja kysyi muka tietämättömänä: -"Miten niin vain 'meille kahdelle'? Hän kaappasi Ringan syleilyynsä ja halasi tätä hetken hiljaa.

Ringa tunsi mahanpohjassaan ihanan tunteen, muttei käsittänyt mikä tunne se mahtoi olla. Hän rakentajansa oli nähtävästi jättänyt sen hänelle selittämättä.
-Mitä kummaa sinä tuolla mahtanet tarkoittaa? Ringa kiljaisi iloisesti tuntiessaan olonsa niin kevyeksi istuessaan Eetun sylissä.

Pian Eetu kuitenkin laski hänet alas, muttei irrottanut otettaan.

Eetun ilme jäykkeni, kuulostaen silti huolitellun kepeältä: -"Minä vain tahtoisin, että voisimme elää, normaalia perhe-elämää. Ja normaalilla perhe-elämällä tarkoitan lapsia ja..."

-T-tuo oli kai vitsi? Eetu ei hymyillyt, joten Ringa päätti vaihtaa vakavampaan äänensävyyn.

Hän halasi Eetua lempeästi ja kuiskasi: -"En ole varma, voinko saada lapsia." Eetu katse heikkeni ja Ringa huomasi tämän sormien puristuneneen nyrkkiin. Mitään sanomatta hän kiepautti Ringan selälleen maahan pitäen tämän käsistä, vaatien selitystä.

-Mitä tarkoitat tuolla? Miten et muka voi saada lapsia? Eetu tivasi ja hänen äänestään paistoi kiukkuinen sävy.

Ringa katsoi tätä silmiään räpsäyttämättä. Kykenisikö hän kertomaan totuuden itsestään? Vai olisiko liian aikaista?
-En tiedä, mutta ethän odottele liikoja...

-Odottele liikoja? En! Tahdon vain vastauksia, siinä kaikki!
Ringa katse pysyi hetken Eetun silmissä. Hän vaistosi tämän silmistä hohkaavan kiukun ja päätti olla vastaamatta. Silti hän tiesi, ettei asia jäisi tähän. Eetu ei ollut tyhmä, hän janosi vastauksia. Ehkä jonain päivänä pystyn olemaan hänelle täysin avoin, Ringa ajatteli hiljaa koneisto raksuttaen.
-Nousisitko päältäni? Ringa kysyi vaivalloisesti. Eetun uteleminen alkoi pikku hiljaa ärsyttämään häntä.

Eetu loikkasi pois Ringa päältä ja puhui anteeksipyyteleväiseen sävyyn: -"Olen pahoillani. Haluan sinun vain tietävän, että toiveeni ovat täyttyneet kohdatessani sinut. Todellinen unelmani on kuitenkin lapset. Haluan tehdä sen yhdessä. Sinun kanssasi. "

-Olen erittäin iloinen, kun sanot noin, mutta en ole varma, voinko saada lapsia. Haluan sinun tietävän sen, Ringa sanoi ja huomasi Eetu apeuden.

-Ei sillä, ettenkö luottaisi sinuun. En vain ole valmis kertomaan kaikkea. Sen aika koittaa kyllä, Ringa totesi ja toivoi hartaasti Eetun ymmärtävän häntä.

-Ja haluan kertoa, että..., hän jatkoi. -"Pidän sinusta. Oikein, oikein, oikein kovasti. Ja mikäli pidät minusta... Uskoisin, että ymmärrät." 
Eetu vastasi vinolla hymyllään. -"Ehkä voisimme mennä katsomaan taloamme.", hän totesi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Talo vaikutti oikein mukavalta. Se oli siisti ja tilava, kaikinpuolin täydellinen. Ringa katseli kuitenkin hieman huolestuneena turvattomia portaita. Hän veikkasi, että jonain vähemmän kauniina päivänä joku tippuisi ja satuttaisi itsensä. Hän kuitenkin karisti nuo harhakuvat mielestään koittaen keskittyä nykyhetkeen.
-Ringa, Eetu huokaisi rakastuneena, hieman nöyrästi. -"Anteeksi siitä aikaisemmasta."

"...Haluan sinut vain tietävän", Eetu jatkoi suudellen kevyesti Ringan solisluuta. -"Että pidän sinusta myös oikein, oike..., ei... en pidä sinusta. Vaan rakastan. Rakastan niin paljon, että sydämmeni halkeaisi, jos joutuisin sinusta eroon." Ringa hymähti hiljaa. Hän ei tahtoisi riidellä Eetun kanssa.

Ringa ei kyennyt sanomaan mitään. Hän vain hymyili typerän-näköisenä onnistuen kuitenkin mutisemaan vaatimattomat kiitoksensa. Romanttisen kohtaamisen jälkeen nuoripari suuntasi yläkertaan ja tutkimaan sen lukemattomia huoneita.

-Miltäköhän näyttäisin äitinä, Ringa myhäili itsekseen. -"Mahani turpoaisi kuin pullataikina!"

-Pullataikinaa... hmm... Osaisikohan Eetu valmistaa pullataikinaa? En ole kosk...

MÄISK!

Ringa tuijotti typertyneenä rakastettuaan: -"M-mitä sinä nyt?"
-Etkö muka koskaan ole leikkinyt tyynysotaa? Eetu nauroi vedet silmissä. Hänestä nolatun Ringan ilme oli nauramisen arvoinen.

-Tyynysotaa? Onko siinä tarkoituksena lyödä toista tyynyllä? Ringa vinoili limainen ilme kasvoillaan.
Eetu aavisti saavansa pian nokkaansa: -"Tuota, kyllä..."

MÄISK!


-Ahahhhhaaa! Tämähän on hauskaa!
-Aivan aivan, mutta et saa lyödä noin kovaa tai muut...

MÄISK!

Ringa heitti tyynyn käsistään: -"Kulta, ei kai sinuun sattunut?"
-N-nenäni taisi vain murtua...

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ringa soitti nopeasti taksin ja he kiiruhtivat välittömästi terveysasemalle. Nenä oli tosiaan murtunut, muttei niin pahasti, että se pitäisi leikata. Tällä kertaa hoitajat päästivät Eetun menemään pelkällä kylmähoidolla, mutta ensi kerralla nenä saattaisi vaatia enemmän hoitoa. Ringa oli pahoillaan tapahtuneesta. Ensiavussa sattui kuitenkin havaittiin Ringan olevan raskaana. Niinpä tämä sai itselleen äitiyspakkauksen sekä raskausvaatteet, eihän hän sellaisia omistanut.

-Olen pahoillani, että vaivaan sinua näin... Ensin mursin nenäsi ja sitten olen niin järkyttynyt, etten pysty kävelemään..., Ringa mutisi anteeksipyytelevästi.

Eetu naurahti lempeästi: -"Eihän se ollut tahallista eikä tästä kantamisesti minulle paljon vaivaa koidu."
-Oli se tahallista! Tahallani minä sinua tyynyllä löin, Ringa sanoo kauhistuneena puristaen Eetu pehmeää flanellipaitaa.

-Mutta et sinä minua tahallasi lyöny, että murtaisi nenäni. Vai yrititkö juuri sitä?
-En! En! Vannon sen!

Eetu laskiessa Ringaa alas selästään, ei Ringa tahtonut irrottaa otettaan.
-Olen pahoillani, hän kuiskasi niin hiljaa, että Eetu tuskin kuuli.
-Saat anteeksi, Eetu nauroi. -"Ja tuleehan minusta isä!"

-Niin tulee. Minun ikiomasta ritarillisesta miehestäni tulee maailman paras isä!
Eetu nauroi ja hymyili lapsekkaasti: -"Totta kai! Mutta sinusta tulee vielä parempi äiti!"

Eetu kaappasi Ringan lempeään syleilyynsä.
Ringan katse harhaili tähdissä. -"Ei sinusta tulee parempi.Sydämmesi on suurempi."

Ringa katseli tähtitaivaalle ja kiitti mielessään luojaansa, joka oli lähettänyt hänet menneisyyteen, ikuiseen onneensa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Ringan raskaus eteni hyvin, kunhan hän muisti syödä sekä levätä riittävästi. Aamuisin hän tunsi pientä heikotusta noustessaan sängystä, mutta hän ei pitänyt sitä vakavana.

Rakkaus Eetun ja Ringan välillä kukoisti, mutta Ringaa mietitytti yhä, kannattaisiko hänen kertoa Eetu todellinen luontonsa. Hän pelkäsi, ettei Eetu hyväksyisikään erilaisuutta, vaan jättäisi tämän yksin. Ehkä oikea aika koittaisi, muttei ihan vielä, sillä nyt Ringa tahtoi nauttia raskaudestaan täysin siemauksin.

Jotain salaperäistä Eetussakin piili: Hänen työaikansa olivat kummalliset eikä Eetu koskaan sanallakaan maininnut työnantajiaan, eikä esimiehiään. Rahaa tämän tilille kuitenkin kertyi kuin roskaa, eikä Ringa tahtonut olla poikaystävänsä uran esteenä. Hän ei halunnut udella asioita, jotka eivät hänelle oikeastaa kuuluneet.

Kotona tämä oli kuitenkin rakastava sekä huolehtiva, joten Ringa ei jaksanut vaivata sen enempää päätää joutavilla asioilla. Hän luotti miehensä arvostelukykyyn. 

Lasketun ajan lähestyessä Ringa sai jonkinlaisen kohtauksen, jonka seurauksena koneisto pimeni muutamaksi minuutiksi. Hän soitti hädissään terveysasemalle, jossa he neuvoivat tarkkailemaan tilaa sekä vointia. Kohtaukset eivät kuitenkaan jatkuneet ja Ringa oletti kaiken olevan kunnossa.

Yhtenö iltana Ringa tunsi supistukseen voimakkaina ja tunsi kipua. Eetu ponkaisi sängystään ylös välittömästi ja tilasi taksin, joka kyyditsi molemmat synnytysosastolle. He saivat tyttölapsen, ja heti sairaalasta päästyään he sisustivat pienokaisen huoneen hempeillä pastelliväreillä.

Huone oli loppujen lopuksi kovin pieni, mutta kovin kodikkaan he siitä saivat. Huoneen tyylimuutoksen myötä myös vanhemmat kokivat stailauksen.

Ringa muuttui tyylikkääksi kotirouvaksi sekä aikuismaisemmaksi. Hiukset leikattiin lyhyemmiksi ja silmämeikkiä vähennettiin. Toisaalta huulet saivat hieman enemmän huomiota.

Ylennyksen johdosta tyyli vaihtui asiallisemmaksi, muttei kuitenkaan liian tylsäksi. Eetu yritti poseerata Ringan lailla, muttei tulos ole aivan samaa tasoa.

Lapsi ristitiin Satiina Sinervä Magnettoksi. Lapsen ulkonäössä oli hyvin paljolti äitiä: Silmät sekä vaalea iho ainakin. Upea punertava tukka tulee molemmilta kyyhkyläisiltä ja ne korostavat lumoavasti Satiinan kauniin tuikkivia silmiä.

Molemmat ihastuivat ikihyviksi tuohon pienokaiseen niin paljon, ettei sitä maltettu jättää kehtoon laisinkaan. Ringaa kiehtoi kovasti lapsen hauraus. Se oli niin pieni ja suloinen, mutta sen kanssa olisi oltava varovainen. Olihan se puoliksi ihminen ja puoliksi robotti. Ringaa mietitytti, periytyisikö hänen vahvuutensa lapselle.

Yhtenä iltana, Satiinan nukahdettua lämpöiseen kehtoonsa, pyysi Eetu Ringaa hetkeksi keskustelemaaan kanssaan.
-Ringa, olen saanut sinulta mitä upeimman lapsen, mitä maa päällään kantaa. Hän kaikkea, mitä toivoin ja vielä enemmänkin, Eetu sanoi kiitosta hohkaten, eikä Ringa voinut muutakaan kuin kuunnella.

-Toivoisin, hän jatkoi keskittyneesti. -"Toivoisin, että voisimme yrittää toista.  Suosittelen sopeutumaan ajatukseen!" Eetu sanoi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta.
-Ei minun tarvitse, Ringa kihersi vastaukseksi. -"Jos minulla on jo yksi, miksen minäkin samantien haluaisin toista, kun se kerran on mahdollista?"

Osan 2 loppu. Kommentoithan kiitos :)