Vol 1 on nyt luettevananne. Kommentteja toivoisin, sillä haluaisin tietää, eteneekö tarina liian nopeasti, tylsästi, oudosti tai muuta kommentoimisen arvoisasti :) //Susiprinsessa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kone00001 seisoi pihamaalla ja tuojotti rakennusta, tai pikemminkin hökkeliä, jossa hänen oli määrä asua. Se näytti vallan ränsistyneeltä, oltiinhan sitä totuttu elelemään keveissä, alumiinirunkoisissa taloissa, jotka leijuivat ilmassa. Kone00001 näytti nyrpeää naamaa, mutta muistaessaan ohjelmoijansa sanat, hän karisti nuo ajatukset koneistostaan ja asteli verkalleen ovea kohti.

"-Tehtäväsi on luoda rauhaa ja turvaa. Et saa aiheuttaa ongelmia. Et saa herättää huomiota..."

Ovi aukeasi jäykästi. Tunkkainen ilma pöllähti vasten hänen kasvojaan; Olisi siis siivouksen aika. Asunto vaikutti aikansa eläneeltä, silti Kone00001 kiitti koneistossaan edellistä omistajaa, joka oli ystävällisesti jättänyt vanhat huonekalunsa taloon. Ilman niitä eläminen oli rutosti ankeampaa.

Kasvot ilmeettöminä hän tutki talon läpikotaisin. Ei rottia, ei suurempia homevaurioita. Kone00001 keskustietokone skannasi alueen ja tulos oli positiivinen. Rakennus olisi asumiskelpoinen, ainakin tällä hetkellä.

Lähtiessään tulevaisuudesta, Kone00001 asennettiin 2000 luvulle. Hänen muistinsa päivitettiin, jotta arkiset askareet sujuisivat. Silti yksinkertaiset asiat, kuten siveellisyysasiat sekä sosiaaliset toiminnot, yhä tuottavat vaikeuksia. 2200- luvulla edes maailmankuulut tiedemiehet eivät kykene ohjelmoimaan robottia, joka vastaisi toiminnoiltaan ihmistä.

-"Pyyhimme muistiasi, jotta unohtaisit tulevaisuuden mahtavat keksinnöt. Mikäli menneisyyden ihminen saisi tietää niistä, olisi tulevaisuus synkkä." Kone00001 muisti tarkalleen nuo sanat. Lähes kaikki muu hänen entisistä muistoistaan oli pyyhitty pois.

Kone00001 päätti hankkia työpaikan. Hän selasi lehti-ilmoituksia, joista yksi pomppasi hänen silmiinsä: "Halutaan hyväkuntoinen, vahva, johtamiskykyinen johtamaan komppanjaa armeijan vaativissa tehtävissä. Otathan yhteyttä numeroon 060 789898"

-Hmm, hän mutisi ja pisti lehden syrjään. -"Tuo vaikuttaa hyvältä. Ehkä soitan sinne ja kysyn, kelpaisinko."

Vastaus oli myöntyvä ja Kone00001 otettiin koeajalle. Hän kummasteli sitä, ettei aikaisempaa työkokemusta vaadittu, mutta hyvä palkka houkutteli häntä pitämään suunsa supussa. -"Mitä sitä suotta kyselemään."

Töihinlähdön aika tuli ja meni. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä Kone00001 toiminta ei miellyttänyt pomoa.
-Hei, et olisi saanut potkuja, jos et olisi yrittänyt kuristaa sitä alokasta, kun hän niskotteli, ääni autosta totesi kotitalon edessä.
-Jos et ole hiljaa, teen saman sinullekin, Kone00001 tiuskaisi. -"Minulla on kymmenen sormea, enkä pelkää käyttää niitä!"

Sanaakaan sanomatta kimppakyyditsijä poistui paikalta, ilmeisesti pelkäten henkensä puolesta. Kone00001 huokaisi: Eläminen ihmisten kanssa ei ollutkaan niin helppoa kuin hän oli luullut. Ihmiset ovat niin... haavoittuvaisia.

Kurjasta olostaan huolimatta hän ei jäänyt jaloilleen. Muutaman korttelin päässä sijaitsi kerhohuoneisto. Ehkä siellä voisin tutustua uusin ihmisiin, Kone00001 ajatteli.

Oven vieressa oli todella kumma, oranssi kapistus. Laitteesta saisi miä ilmeisemmin ruokaa, hän ajatteli.
-Tuota, saisinko yhden suklaapatukan? Kone00001 kysyi kohteliaasti herkkuautomaatilta.

Ei vastausta.

Kone00001 avatessa oven, toivotti lämmin ääni hänet tervetulleeksi.
-Kuinka voin auttaa teitä, arvon neiti?
Nyt, nyt olisi loistava tilaisuus keskustella, Kone00001 ajatteli. Puhunpa jostain ajankohtaisesta...

-Eikö teidänkin mielestänne kvanttifysiikka ole kamalan mielenkiintoista?
-A-anteksi mitä? En tainnut kuulla aivan oikein, mies vastasi kummastuneena.

-Tarkoitan... Tuota, mikä mahtaa olla nimenne? Niin, mikä onkaan nimenne?
Mies hymyili lempeästi: -"Nimeni on Eetu. Ja teidän nimenne on...?"
Kone00001 ilme jäykistyi: -"Mitenkähän se taas olikaan..."

Eetu näytti miettelivältä: -"Miten olisi... Ringa?"
-Ringa? Miksi ihmeessä?
-Koska minusta näytät Ringalta.

-Selvä, no, olen sitten Ringa. Olemmeko me ystäviä?
Eetu naurahti: "Miksei oltaisi?"

-Vai että Ringa..., lähellä seisova nainen mutisi. -"Varaudu pahinpaan, rakas kilpasiskoni."

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Illalla Ringa päätti kokeilla ihmisten suosimaa puuhaa, eli syömistä. Hän mittasi aineksi tarkasti ja luki reseptistä: -"1 3/4 desiä maitoa...
Kuulostaapa paljolta tuo 13 desilitraa. Mitä jos laittaisin vain 11...?"

Kokkihetken tulos ei arvatenkaan ollut onnistunut, mutta se ei Ringan ruokahetkeä pilannut. Hän soi leipomuksistaan yhden ja sen syötyään tunki loput jääkaapin perälle 'vieraiden varalle'. Yhtäkkiä ovikello soi, ja Ringa juoksi avaamaan oven. Sen eteen oli jätetty kimppu tulenpunaisia, jokseenkin hieman lakastuneita ruusuja. Hän noukki ne maasta ja sulki oven mennessään. Siinä samassa ruusut tipahtivat lattialle Ringan otteesta.

-"En pidä ruusuista. En pidä kukista. En pidä mistään, mikä ei kestä ikuisesti."

Ringa suunnisti niin kutsuttuun kylpyhuoneeseen ja ajatteli pienessä koneistossaan olevan suihkun tarpeessa. Hän huuhteli hiuksensa laventelintuoksuisella shampoolla ja kävi maaten. Tuli yö.

"...Ringa..."

"...minä pidän sinusta..."

"... Let's play!"

-Oah, kauhea painajainen! Hän räpytteli silmiään muutaman kerran pysyäkseen todellisuudessa.

-Ringaa! Avaa ovi! Minulla on asiaa! Ringa kuuli vaimeasti Eetun pehmeän äänen ulkoa.

-Hetkinen, hän vastasi uneliaasti. -"Vaihdan vaatteet ensin!"

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Niin, mikä mahtoikaan olla tärkeä asiasi?
Eetu katsoi Ringaa kummastuneena: -"No eikö sitä saa ystäviään tavata ilman kuolevan vakavaa asiaa?"

Ringa punastui: -"No totta kai saat."

-Haluan vain oppia tuntemaan sinut paremmin. Olet mielenkiintoinen ihminen... sinussa on salaisuus.

Ringa pudisti kiivaasti päätään: -"Kuvittelet vain. Olen aivan tavallinen ihminen."

-Älä vähättele. Et ole tavallinen... Käyttäydyt jotenkin... tönkösti?

Eetu raapi kämmenselkäänsä. -"Huomaan sen sinusta. Sinua on helppo lukea."

Sanaakaan sanomatta Ringa asteli sängylle ja otti hyvän asennon. Hänestä tuntui, että tästä keskustelusta tulisi pitkä. Sitä hän ei haluaisi hävitä. Kukaan ei saa tietää todellista muotoani, hän ajatteli.
-Ei pidä paikkaansa. Olet täysin väärässä.

-Sitä paitsi, Ringa jatkoi hiljaa. -""Olet tuntenut minut vaivaset kaksi päivää. Kuinka ihmeessä voi muodostaa minusta noin rankan käsityksen, jos et edes tiedä sukunimeäni?"

Eetu piti sekunnin tauon ja kysyi sitten varovaisesti: -"Mikä on sukunimenne?"

-Magnetto, Ringa kuiskasi ja katsoi syvälle Eetun pronssisiin silmiin.

-Neiti Magnetto, saanen tarjota teille tänä iltana itseni?

Ringa ei vastannut. Hän ei halunnut vastata. Tuona yönä hän tahtoi olla Eetun ja niin hän myös oli.

Vol. 1:sen loppu. Kommentoithan, kiitos.